Kauhalammin kierros kulkee Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa rauhallisen, erämaisen lintukeitaan ympärillä, vanhan kuninkaallisen kulkureitin, Kyrönkankaan museotien, varrella. Metsä- ja suomaiseman rajalla sijaitsevasta näkötornista voi tarkkailla kermikeidassuon elämää. Pitkospuilla patikoiva tarkkasilmäinen kamerankäyttäjä löytää ympäristöstä aina jotain mielekästä kuvattavaa. Evästaukopaikaksi kulkija voi valita mieleisensä maisemapaikan joko näkötornista tai sen juurelta, Salomaan nuotiopaikalta tai Kauhalammin rannalta. Kesäretken kruunaa pulahdus uimalaiturilta Kauhalammin vilvoittavaan veteen.
Reitin alkuun
- Lähtöpiste 1 – Saapuminen pohjoisesta
Valtatieltä 3 (Tampere – Vaasa) Kurikasta Kauhajoen opasteiden mukaan tielle 67. Tieltä 67 käänny vasemmalle tielle nro 44 edelleen Kauhajoen suuntaan. Tieltä 44 jatka Karvian suuntaan tietä nro 6700. Tieltä 6700 Nummijärveltä seuraa puiston opastekylttejä Kyrönkankaan kesätietä pitkin Nummikankaan pysäköintialueelle (5 km) (ei tarkempaa osoitetta). Koordinaatit: (WGS84) N62 12.938 E22 26.838 - Lähtöpiste 2 – Saapuminen etelästä
Etelästä Valtatietä 3 (Tampere – Vaasa) Parkanoon, josta länteen tietä nro 274 Karviaan. Karviasta seuraa kansallispuiston opastekylttejä (10 km) Salomaan pysäköinti-alueelle (Kyrönkankaatie, Karvia). Koordinaatit: (WGS84) N62 11.698 E22 26.985
Reittikuvaus (Nummikankaalta)
Kauhalammin kierros on osa Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoa, joka on Lounais-Suomen erämaisimpia retkikohteita soineen ja karuine mäntykankaineen.
Kauhalammin kierroksen rikas ja vaikuttava suoluonto tarjoaa mahdollisuuden rentoutumiseen ja arjesta irrottautumiseen. Reittiä ei ole merkitty, mutta selkeä polku-ura ja viitoitus risteyskohdissa helpottavat kulkemista. Kohde houkuttelee etenkin suoluonnosta ja -linnustosta sekä hienoista maisemista kiinnostuneita retkeilijöitä. Reitti sopii aloittelijoille ja lapsiperheille.
Vaativuus
Reitti kulkee tasaisessa maastossa metsätietä ja polkuja pitkin sekä 1,6 km mittaisella pitkospuuosuudella Kauhanevan yli. Tulva aikaan Kauhalammin ja Salomaan välisellä
osuudella vedenpitävät jalkineet ovat suositeltavat. Muuten riittävät normaalit, säänmukaiset ulkoiluvaatteet.
Hyvä tietää
Salomaassa on telttapaikka sekä esteetön käymälä ja nuotiopaikka. Nummikankaalla on näkötorni, nuotiopaikka ja käymälä. Kauhalammilla on uimalaituri ja penkki. Sade- ja pakkaskelillä pitkospuut voivat olla liukkaat. Nummikankaan kaivon vesi soveltuu ruuanlaittoon ja juomavedeksi vasta keittämisen jälkeen. Salomaan kaivon vesi on hyvää talousvettä sellaisenaan. Luonnonsuojelualueella lemmikit on pidettävä kytkettynä. Lintujen pesimäaikaan alueella on kulkurajoituksia rajoitusosilla. Alueella toteutetaan roskatonta retkeilyä eli jokainen retkeilijä vie roskansa pois. Mielenkiintoinen ja maisemaltaan täysin erilainen retkikohde Katikankanjoni (lue lisää sivuiltamme), joka on osa Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoa. Katikankanjoni sijaitsee lyhyen ajomatkan päässä, samoin kuin alueen toinen kansallispuisto, Lauhanvuoren kansallispuisto.
Ympäristö
Polku tarjoaa luonnonystävälle paljon nähtävää. Useat avonaiset allikot Kauhanevalla tekevät siitä yhden Suomen komeimmista keidassoista. Kauhaneva muodostaa kansainvälisesti merkittävän suoalueen luoteispuolellaan sijaitsevan Kampinkeitaan kanssa. Keidassuon rakenteessa vuorottelevat kuivemmat mättäät eli kermit ja märät, upottavat painanteet tai avovetiset allikot. Kuivien kermien rahkasammaleen joukossa kasvaa kitukasvuisia mäntyjä. Kermien välissä on laajoja vesiallikoita, joiden ympäristössä viihtyvät suolla asustavat linnut. Kirkasvetisiä avovesiallikoita on Kauhanevalla useita satoja. Lintujen pesimäaikana keväästä syksyyn niillä on kulkurajoituksia.
Kevään ja alkukesän kiivaan pesintäkauden aikana Kauhanevan linnusto on monipuolinen. Kahlaajat ja lokit ovat hyvin näkyviä ja äänekkäitä. Pikkukuovi, kapustarinta ja liro ovat alueen runsaimpia kahlaajia. Vähälukuisempaa pesälajistoa edustavat metsähanhi, kaakkuri ja mustapyrstökuiri. Karuilla mäntykankailla viihtyvät käki, kulorastas sekä salaperäinen, öisin äänessä oleva kehrääjä.
Mielenkiintoista tietoa reitistä
Nykykäsityksen mukaan kiinteä asutus syntyi Kauhajoelle ja Karviaan varsin myöhään, vasta 1500 – 1600 -luvulla. Kauhaneva-Pohjankankaan mäntykankailla ja avoimilla nevoilla on ihminen käynyt pyyntiretkillä jo kivikaudella. Alueella on ollut eränkäynnin tukikohtia, eräsijoja, joista käsin on vuosisatoja metsästetty, kalastettu, kaskettu ja poltettu tervaa. Suomenselkään kuuluvalla Pohjankankaalla on yhä löydettävissä mahdollisesti jo kivikaudella käytössä olleita pyyntikuoppia, jotka kertovat aikanaan alueella liikkuneiden metsäpeurojen metsästyksestä.
Kauhaneva-Pohjankankaan läpi kulkeva Kyrönkankaan museotie on mainittu jo 1500 -luvulla maamme vanhimmassa tiestöä koskevassa selvityksessä. Tie oli tuolloin pelkkä polku, mutta myöhemmin siitä tuli kesäaikaan käytetty ratsutie, sitten tärkeä postitie ja 1700 -luvulla vilkkaasti liikennöity reitti Pohjanmaalta Etelä-Suomeen. Myöhemmin Kyrönkankaan tien merkitys väheni, mutta vielä Suomen sodan aikana sotajoukot marssivat sitä pitkin taisteluihin.
Eränkävijöiden, ratsumiesten ja postinkantajien jäljillä Kyrönkankaantiellä kuljettaessa on helppo nähdä maastossa merkkejä entisajan käyttäjistä. Esimerkiksi Lapin-kaivon lammen ympäristöstä löytyy useita erilaisia ja eri-ikäisiä muinaisjäännöksiä. Lapinkaivo on merkitty varhaisiin tiekarttoihin ja siihen liittyviä tarinoita on kirjattu 1600 -luvun lopulta alkaen. Tarinoissa lampeen on upotettu milloin lappalainen, milloin venäläisen sotaherran kultaiset vaunut.
