Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark ja kolme elämystä
Etelä-Pohjanmaalla on kaksi kansallispuistoa, jotka tunnetaan yhteisellä nimellä Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark, eli Lauhanvuoren kansallispuisto sekä Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto. Ne sijaitsevat niin lähellä toisiaan että voit merkitä nämä käydyiksi bucket listiltäsi jo päivän vierailulla. UNESCON global geopark-verkostoon kesällä 2020 liitetty Lauhanvuori–Hämeenkangas Geopark tarjoaakin matkailijalle lukuisia hienoja ja kiinnostavia kohteita, joista valitsimme kolme.
Lauhanvuoren laelta näet jopa Kristiinankaupunkiin asti, Katikankanjonissa uppoudut tarunomaiseen metsämaisemaan ja Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto tarjoaa parastaan pitkospuilla. Kävimme itse kohteet läpi päivässä, mutta suosittelen varaamaan hieman enemmän aikaa ja paljon hyviä eväitä, ja lähtemään vaikka telttailemaan tai pyöräretkelle.
Kukin kohde soveltuu itsessään mainiosti päiväretkikohteeksi, ja kansallispuistojen alueelta löytyy paljon muutakin kiinnostavaa tekemistä. Lauhanvuori-Hämeenkangas Geoparkin patikkareitistöt ovat hyvin opastetut ja selkeät, ja monet poluista soveltuvat maastopyöräilyyn, osa jopa ratsastukseen. Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark on viehättävän monimuotoista maastoa, ja seuraavat kolme kohdetta tarjoavatkin ilahduttavan erilaisia kokemuksia.
Aloitin oman päiväni Lauhanvuorelta. Olin liikkeellä autolla, ja reissukaverina päivän seikkailuissa oli mukana pieni ja sinnikäs koira. Lauhanvuorella parkkiin pääsee aivan näkötornin juurelle. Lauhanvuoren huippu on n. 230 metriä merenpinnan yläpuolella. Pohjalaisittain ja lakeuksien keskellä kasvaneille se täyttää vuoren määritelmän kirkkaasti. Näkyyhän näkötornista hyvällä säällä jopa Kristiinankaupunkiin ja Kaskisiin! Tornissa on esillä tietoiskuja niin tervankuljetuksesta kuin aluetta ympäröivistä kaupungeistakin.
Heti tornin juurelta lähtevät patikkareitit, ja koska tiesin päivästä tulevan vielä pitkä ja vauhdikas, valitsin lyhyen metsäpolun Lauhantuvalle, jossa pysähdyimme evästelemään, ja palasimme takaisin näkötornille eri polkua, kuin mitä tulimme. Maasto oli varsin helppokulkuista neulaspohjaista polkua, ja sadepäivästä huolimatta mieli oli iloinen.
Kyltitys on mainiota molemmissa kansallispuistoissa. Tässä on tilaa grillata ja keitellä nokipannukahveja. Lähistöllä on myös kaivo. Hyvät eväät ovat retkipäivän kohokohtia.
Katikankanjoni
Lauhanvuoren jälkeen suuntasin Katikankanjonille. Siirtymät kohteiden välillä ovat muuten näppärän mittaisia, ja siinä missä kansallispuisto viihdyttää patikoijaa, pyöräilijä nauttii myös matkoista muistojen välillä. Kauhajoen Kauhajärvellä ja Hyypänjokilaaksoon kuuluvan Katikankanjoni on mykistävä, jopa hieman mystinen luontokohde, ja jälleen kerran tuntuu siltä että olisi aivan jossain muualla, kuin latomeristään tunnetulla Etelä-Pohjanmaalla. Katikankanjonissa voimakasvirtauksinen puro mutkittelee uomissaan välillä kuohuen, välillä hiljakseen virraten.
Kiersin noin kahden kilometrin mittaisen Katikankierroksen, jonka maasto on vaihtelevaa ja osittain jopa haastavaa, etenkin kosteana. Olimme liikkeellä varsin runsaiden sateiden jälkeen, mikä sai metsän loistamaan vehreänä, mutta teki osasta polkuja hieman liukkaita, eikä maakosketukseltakaan vältytty. Suosittelisin reittiä hyväkuntoiselle, sillä kyseessä ei ole mikään kevyt puistokävely. Parkkipaikalta johtaa kuitenkin muutaman sadan metrin mittainen varsin helppokulkuinen polku laavulle. Laavulta näkee kanjoniin ja kuulee kurussa virtaavan puron kohinan.
Katikankanjonilla on hyvä laavu. Nelivedolla pääsee nopeammin.
Katikankierroksen varrella on hyvät reittiopasteet ja polku on merkitty helppotajuisesti. Kierroksen yksi kohokohdista on Kolmentuulenlakki, äkkijyrkkä rinne jonka ylös kavuttuaan saapuu aukealle ja tuntee olonsa voittajaksi! Lue lisää Katikankanjonista sivuillamme.
Kauhaneva
Katikankanjonin kiertämisen jälkeen tuli lämmin! Reitti oli hauska kierrettävä ja pienillä tassuillakin sen päästeli vauhdilla menemään. Vesitankkaus, ja seuraavaksi aika suunnata päivän viimeiseen kohteeseen eli Kauhanevan pitkospuille. Parkkipaikka löytyy viimein lähes viiden kilometrin tikkusuoran hiekkatien päätteeksi. Tilaa on hyvin, ja opasteet viittovat ensiksi lintutornille, josta näkee katsella vaikuttavaa näkymää.
Näkötornin yhteydessä on tulistelupaikka ja liiverillinen polttopuita. Siitä matka jatkuu leveitä helppokulkuisia polkuja pitkin kohti pitkospuita ja Kauhalammin kierrosta. Heti pitkospuiden alkupäästä löytyy myös pöytä, penkit sekä pieni laituri, josta voi pulahtaa halutessaan vilvoittelemaan. Heinäkuun mittaan matkan varrella kypsyvät mustikat ja suomuuraimet – onko se sinulle hilla vai lakka?
Mielikuvissani näen tuulessa keinuvan tupasvillan, mutta todellisuus naurattaa, kun sateen kurittamat villanrääpäleet kuivuvat hiljakseen. Suon katselussa on jotain rauhoittavaa, mutta tarinat kertovat täällä kummittelevan öisin. Uskoo ken tahtoo.
Tupasvilla odottelee seuraavaa sadetta. Muistathan aina kirjoittaa vieraskirjaan?
Aloittelevan retkeilijän päivä todettakoon elämystäyteiseksi ja onnistuneeksi. Kaiken kaikkiaan on todettava että molempien kansallispuistojen kyltitys on ilahduttavan runsasta ja selkeää. Tekstit on kaikissa kylteissä suomen lisäksi myös ruotsiksi ja englanniksi. Kohteista löytyy pöytiä ja penkkejä, ja kaikkien parkkipaikan läheltä ja reittien varrelta ulkohuussi. Koska ollaan kuitenkin keskellä metsää tai nevaa, ei kannata odotella posliinia ja vesiklosettia, mutta hyvät ja siistit asiansa ajavat tilat löytyy, Reiteillä on myös siistit laavut ja kodat. Polttopuut kannattaa varuiksi kantaa mukana. Yöpymismahdollisuuksia on merkityillä paikoilla, ja polut ovat retkeilijöiden jäljiltä siistissä kunnossa. Tänne tulen palaamaan toistekin!
Alueeseen voit tutustua lisää Lauhanvuori-Hämeenkangas Geoparkin omilla verkkosivuilla.