Nuijapoloku-reitistö muistuttaa talonpoikaiskapinasta, joka puhkesi Etelä-Pohjanmaalla 1500-luvun lopussa. Nuijasodaksi kutsuttu kapina huipentui Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoella Santavuoren taistelussa, jossa kuninkaan ratsujoukot löylyttivät kapinoineet talonpojat. Nuijasodassa arvioidaan kuolleen 2000–3000 ihmistä.
Nuijapolun reitistö kattaa 4–20 kilometrin pituisia reittejä, jotka kiertävät monipuolisissa metsämaisemissa. Iso osa Nuijapolusta on hyväkuntoisia ja hyväkulkuisia polkuja ja metsäautoteitä, joita pitkin pääsee vaeltamaan kävellen. Reitin varrelle mahtuu komeita metsiä ja kallioita sekä myös korkeusvaihteluita. Haastavampiakin osuuksia matkan varrelta löytyy. Morajärven laavulta Pikku-Santavuorelle noustessa on kapea louhikkoinen polku, joka on reitin haastavimpia kohtia. Meskaisenvuoren kapeat polut puolestaan huokuvat pieniasteista erähenkisyyttä. Meskaisenvuoren huipulta molempiin suuntiin kulkeva, noin kilometrin mittainen polku on myös hieman kivikkoisempaa ja haastavampaa kulkea.
Reitti kulkee osaksi talousmetsissä, joten hakkuut voivat muuttaa maisemia rajunkin tuntuisesti. Hakkuut ovat myös aiheuttaneet Meskaisenvuorelta kohti Poikarämäkkää laskeutuessa lyhyen, noin 300 metrin pätkän huonokulkuista ja heikosti näkyvää polkua, joka on kuitenkin pyritty merkkaamaan hyvin. Eksymisvaaraa ei pitäisi olla. Haastavammat ja huonokulkuisemmat polut ovat karttaan merkattuina punaisella pisteviivalla ja maastoon ne on pyritty merkkaamaan hyvin.
Etelä-Pohjalaista peltomaisemaa pääsee ihastelemaan Nuijapolun Leevin lenkin puoleisella osiolla Pienennevanmaalla. Osa polusta kulkeekin pellon laitaa ja kesällä heinikko saattaa hieman estää merkkien näkyvyyttä, mutta polku on kyllä löydettävissä. Pellon reunan kulkemisen jälkeen pääsee kävelemään aina Leevin kodalle saakka hyväkulkuista hiekkatietä ja metsätietä. Lisäksi Leevin kodalle pääsee lähes perille saakka myös autolla.
Rajakallion ylittävä polkupätkä on kivikkoinen ja kallioinen, mutta hyvin kuljettavissa kävellen ja maastopyörällä hieman muuttuneen reitin ansiosta. Sama pätkä tarjoaa hyviä näkymiä Salonkylään päin. Rajakallion puoleisen lenkin varrella on Rajakallion louhos, jonka laidalla polku kulkee. Täällä kannattaakin pysytellä visusti polulla ja välttää liian lähelle reunaa menemistä. Polun puoleinen reuna on aidattu verkkoaidalla.
Nuijapolun reitistöstä on mahdollisuus yhdistellä eri pituisia reittipätkiä, jolloin retkestä saa tehtyä juuri itselle sopivan mittaisen. Esimerkiksi Latvaharjun, Meskaisenvuoren tai Rajakallion maisemissa kulkevat reitit. Reitin varrelta löytyy hyvin laavuja ja muita taukopaikkoja, kuten Leevin kota, Poikarämäkän kota ja Morajärven laavu. Näillä paikoilla on hyvä mahdollisuus levähtää ja valmistaa retkieväitä. Omat puut ja tulentekotarvikkeet on kuitenkin hyvä kantaa mukanaan, koska kaikilta taukopaikoilta puita ei löydy valmiina.
Nuijapolun varrelle mahtuu nähtävää ja hienoja maisemia, kuten Pikku-Santavuori, Pirunpellot, Pienennevanmaan peltoaukea ja Rajakallion louhokselle kulkeva polku tarjoaa näköaloja Salonkylään päin. Nuijapolku on kokonaisuudessaan kävellen kuljettavissa. Maastopyörälläkin pääsee kulkemaan, mutta kannattaa välttää kivikkoisimmat alueet, jos ei ole valmis kantamaan pyörää pidempää matkaa. Kärrymiehen lähtöpisteeltä Poikarämäkän ja Lellunharjun kautta pääsee siirtymäreittiä pitkin Ilkan polulle, joka on 33 kilometrin pituinen vaellusreitti. Siirtymäreitti on karttaan merkattu sinisellä viivalla.
Kansikuva: Alexandra Parkkonen
