Reittikuvaus: roadtrip Kyrönjokivartta pitkin
Jaakon ja Marin matkassa: Roadtrippailua Lakeuksilla!
Ensimmäisellä Roadtrip reitillä kuljetaan Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla Kyrönjoen vartta pitkin Kurikasta rannikolle saakka ja samalla tutustutaan maakuntaan historian ja maan kohoamisen näkökulmasta. Roadtrip reitin on suunnitellut Hotelli HiljaHelenan yrittäjä Mari Seppänen. Klikkaa reitti auki Google Mapsissa tästä!
Kyrönjoen alkupiste Kurikan jokikanjonissa
Roadtrip alkaa Jalasjoen ja Kauhajoen jokihaarasta (kohde 1), noin kilometrin päässä Kurikan kirkkosillasta. Jokienhaaran ympäristö suojassa rantapenkereiden välissä, joten jokihaaraa pääsee ihailemaan ainoastaan vesiteitse. Kurikan kaupunki vuokraa kesäaikaan kanootteja, joilla pääsee Kurikan urheilupuiston (kohde 2) rannasta melomaan. Korkeusero jokienhaaran ja mereen laskevan joen päätepisteen ero on kaikkiaan 40 metriä ja merelle on matkaa 125 kilometriä. Merenranta oli Jokienhaaran kohdalla 3200 eKr. – aloitamme siis yli viiden tuhannen vuoden matkan maankohoamista ajatellen.
Nenättömänluoma ja muut Kyrönjokeen yhtyvät luomat
Kurikassa Kyrönjoki virtaa melko syvällä jyrkkien rantapenkereiden välissä. Jokeen laskee matkan varrella useita jokia ja lukemattomia pienempiä luomia (luoma on etelä-pohjanmaalainen ilmaus pienelle joelle tai purolle). Reitti kulkee Panttilan kylään, joka on syntynyt Nenättömänluoman (kohde 3) ja maantien risteykseen. Kylä on yksi Museoviraston rekisteröimiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (lue lisää Museoviraston sivuilta). Nenättömänluoman rannalla sijaitsee Kurikan Lakkitehtaan alue, jossa on 1928 rakennettu vanha tehdas, arkkitehti Aarne Ervin 1938 suunnittelema tehdasrakennus sekä tehtaanjohtajien asuinrakennukset luomaan laskevassa puistossa. Tehdas toimi vuosina 1899–1975. Vanha talonpoikaisten rakentamistapa näkyy kylän keskustaa ympäröivän alueen taloissa.
Koskenkorvan roadtrip Ameriikan malliin
Panttilasta ajetaan 3-tietä pitkin kohti Koskenkorvaa. Matkalla voi pistäytyä ihastelemassa Amerikkaa keskellä Etelä-Pohjanmaata. Jari Mäki Oy (kohde 4) on vaikuttava jenkkihenkinen myymälä, jonka pihassa komeilevan Vapaudenpatsaan huomaa varmasti. Koskenkorva on saanut nimensä Pukarankoskesta (kohde 5), jonka reunalle, eli korvalle kylä on rakentunut. Pukarankosken läheisyydessä sijaitsee Anoran viinatehdas, jossa valmistetaan maankuulua Koskenkorvan viinaa. Tehtaan juurella Koskenkorvan Museo ja Trahteeri ottavat vieraita vastaan iloisella mielellä.
Kohmeloisia sillanylityksiä ja nuijamiehiä Ilmajoella
Tie Ilmajoelle kulkee jokivartta myötäillen. Maantien varressa komeilee nuijapäällikkö Jaakko Ilkan talon muistomerkki (kohde 6). Jaakko Ilkka oli isäntänä Ilkkalan talossa vuosina 1585–1597. Tämä rikas maakauppias ja entinen ratsutilallinen kääntyi valtaapitäviä vastaan ja hänet valittiin nuijamiesten johtajaksi talonpoikien kapinassa linnaleiriä, mielivaltaista verotusta ja aateliston kasvavaa valtaa vastaan.
Kun lähestytään Ilmajoen keskustaa, tullaan Ilmajoen kirkolle (kohde 7). Monista muista kirkoista poiketen alttari on sijoitettu kirkon keskiristiin. Tapulin seinustalla on 1850-luvulla veistetty vaivaisukko. Suomessa vaivaisukkoja on jäljellä reilu sata kappaletta, joten niiden bongaaminen on hauskaa tekemistä roadtripeille, etenkin Pohjanmaan alueella, jolla niitä on runsaasti.
Ilkan kenttä (kohde 8) on Ilmajoen kulttuurillinen keskipiste ja roadtripin yksi kohokohta. Kentän näyttävin monumentti on Ilkan patsas, joka on pystytetty nuijapäällikkö Jaakko Ilkan teilauspaikalle. Joen rannassa on Oopperaranta, jonka alueella järjestetään vuosittain Ilmajoen Musiikkijuhlat. Musiikkijuhlat ovat tuoneet oopperaa Ilkan kentälle jo 45 vuoden ajan. Kentän toisella laidalla sijaitsee Yli-Lauroselan talomuseo (kohde 9), jonka kaksifooninkinen eli kaksikerroksinen päärakennus on edustava esimerkki etelä-pohjanmaalaisesta kirvesmiestaidosta. Talo on sisustettu ilmajokelaisin esinein ja pihapiiriä reunustaa jopa yhdeksän talousrakennusta.
Ilmajoen kohdalla joen yli kulkee seitsemän eri siltaa, joiden varrelle on rakentunut jokakesäinen 7 sillan kulttuuripyöräily -tapahtuma. Könnintien varrella tutustutaan Röyskölän riippusiltaan eli Kohmelokiikkuun (kohde 10). Kyseessä on kevyen liikenteen silta, joka heiluu ylitettäessä. Joen tulvat vaurioittavat siltaa aika-ajoin, viimeksi korjaustoimiin jouduttiin vuonna 2013.
Todelliset lakeusmaisemat alkavat Alajoelta
Könnintieltä käännytään Herkoolin kartanon jälkeen Saarakkalantielle, joka vie keskelle yhtä Suomen valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Alajoen alue on laajimmillaan noin viiden kilometrin levyinen. Alue oli alun perin suota, mutta 1700- ja 1800-luvun vaihteessa kuivatettiin ja kydötettiin pelloiksi. 1800-luvulla alueelle rakennettiin ”jokisaunoja”, jotka toimivat kaskiraivaajien ja peltotyöntekijöiden asumuksina sekä karjamajoja karjanhoitoa varten. Näitä rakennelmia on jäljellä enää muutamia. Laivanpäänmukaksi (kohde 11) kutsutun alueen kotiseutuperinteeseen voi tutustua jokamiehen oikeudella. Alajoki on myös tulvatasanko, joka tulvi keväisin erityisesti 1900-luvulla. Peltojen keskellä kannattaa pysähtyä hetkeksi aistimaan lakeusmaisemaa kaikkine tuoksuine ja äänineen. Saarakkalantieltä siirrytään Laivanpääntielle, joka vie Munakantielle 7013. Tässä kohti poiketaan hetkeksi kauemmas jokivarresta.
Seinäjoen pohjoiset sopukat sopivat roadtrippailuun
Munakan (kohde 12) kylän jälkeen ylitetään Valtatie 18 ja jatketaan tietä 7033 Halkosaaren läpi kohti Kitinojaa. Kitinojan kylämaisemassa erottuu kaunis kirkkorakennus. Kitinojan kirkko (kohde 13) rakennettiin aikoinaan pääasiassa kyläläisten talkoovoimin ja lahjoitusten turvin. Kirkko valmistui vuonna 1952 ja on hyvän akustiikkansa ansiosta suosittu kuorojen ja orkesterien äänityspaikka.
Kirkon jälkeen käännytään oikealle Prepulantielle. Kyrönjoen ylittävällä sillalla huomataan joen kulkevan hieman leveämmissä uomissa. Käännytään vasemmalle Karhunmäentielle (kohde 14) ja nyt kuljetaan aivan joen vierellä. Pian edessä on Malkakoski (kohde 15), jonka rauhoittavassa jokimaisemassa voi pitää tauon ja nauttia eväitä. Tämän jälkeen jatketaan Vanhatietä jokivartta pitkin tien 7033 risteykseen saakka Hanhikoskelle (kohde 16), jossa ylitetään silta ja jatketaan matkaa Pukkilantielle joen toista puolta seuraten.
Ylistaro huokuu vanhanajan kylätunnelmaa
Pukkilantie päättyy Ookilantiehen ja nyt voikin valita, jatkaako samalla puolella jokea, jolloin vastaan tulee vanhojen tavaroiden ystäviä ilahduttava Maijan Wanha Navetta (kohde 17). Jos käännyt Ookilantietä oikealle ja ylität sillan, päädyt Vatajantien kautta Valtatie 16 risteykseen, josta käännytään vasemmalle. Hetken kuluttua tien varressa on Wanha Markki (kohde 18), joka on eläinten vanhainkoti ja suosittu perhekohde kesäisin.
Kumpaakin puolta jokea seuraamalla tulet Ylistaron keskustaan. Jokimaisemia voi ihailla kahvikupin ääressä vaikka Kriikun Myllyn (kohde 19) kahvilassa Kaukolanratin sillan kupeessa Ookilantien puolella jokea. Valtatie 16 varrella joen toisella puolella on Suomen kolmanneksi suurin kirkko, Ylistaron kirkko (kohde 20). Kirkkosaliin mahtuu noin 2500 henkeä ja salin sivustoilla on puurakenteiset lehterit. Vuonna 1852 valmistunut kirkko on Ylistaron kolmas ja sekin kärsi tulipalosta toukokuussa 1954, kun salama sytytti kirkon tornin. Tulipaloa oli sammuttamassa viisi palokuntaa ja joukko vapaaehtoisia. Tuli saatiin sammutettua ennen kuin se ehti levitä tornista muualle kirkkoon.
Nauhamaista jokikylää seuraillen päädytään Isoonkyröön
Ennen kuin tullaan Valtatielle 18, käännytään oikealle Alapääntielle (kohde 21). Alapää on hyvä esimerkki joen rannalle tiiviisti nauhamaisena rakennetuista kylistä, jotka reunustavat joen vartta. Alapääntie muuttuu Vainionraitiksi ja liittyy Valtatiehen 18 Isonkyrön Valtaalan kohdalla.
Napuessa käännytään kohti Isonkyrön keskustaa ja pysähdytään Napuen taistelun muistomerkille (kohde 22). Napuen taistelu oli suuren Pohjan sodan viimeinen Suomessa käyty kenttätaistelu helmikuussa vuonna 1714. Taistelu päättyi Venäjän voittoon ja Ruotsin vallan alaisen Suomen tappioon ja tästä katsotaan alkaneen Isonvihan aikakausi. Itse taistelu käytiin lähes samalla kohdalla joen toisella puolella. Taistelukentän vieressä on myös yksi Museoviraston rekisteröimä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Pitkä-Penttilä. Talo on 13 ikkunan rivistöllään poikkeuksellisen pitkä ja näyttävä puolitoistafooninkinen pohjalaistalo, joka kuvastaa etelä-pohjanmaalaista rakennusperinnettä.
Pian Perttilän jälkeen Pohjankyrön tien varressa on Isonkyrön vanha meijeri, jossa nykyisin toimii Kyrö Distilleryn tislaamo sekä vierailukeskus (kohde 23). Kehittyvältä tislaamon alueelta löytyy muitakin palveluita, kuten kultaseppä Juha Koskelan työpaja ja myymälä sekä FIINI Lifestyle Shop & Cafe. Jatkettaessa kohti Isonkyrön keskustaa tullaan 1500-luvun alkupuolella rakennetulle Isonkyrön vanhalle kirkolle (kohde 24). Keskiaikainen kivikirkko on myös yksi Museoviraston suojelemista merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Kirkon pihapiirissä järjestetään joka kesä 1700-luvun markkinat. Markkinoilla käsityöläiset ja pienyrittäjät myyvät itse valmistamiaan tuotteita ja ajan henki huokuu tuotteiden lisäksi aina myyjien asuista myyntikojuihin.
Fyrrykyröössä vieraillaan Pläkkyrimuseossa (suomennokset alempana)
Kirkon jälkeen palataan pieni matka Pohjankyröntietä ja käännytään vasemmalle Kyrööntielle sillan ylitystä varten. Tämän jälkeen jatketaan vasemmalle Hiiripellontielle (kohde 25) 7200. Tie kulkee joen vartta pitkin aina Vähäänkyröön saakka ja sen varrelta on hyvät näkymät joelle ja sen eri ikäisille rakennuksille. Huomattavaa on, että kun Kurikassa joki kulki syvällä jyrkkien törmien välillä, nyt jokirannat ovat matalampia ja joki on paikoitellen hyvinkin leveä.
Tietä 7200 voi jatkaa joen vartta seuraten aina Vähäänkyröön asti. Kun muistamme, että meren ranta oli Jokienhaaran kohdalla 3200 eKr, olemme nyt matkustaneet maankohoamisen myötä 4000 vuotta eteenpäin – merenranta oli Vähänkyrön kohdalla vuonna 800 jKr.
Vähässäkyrössä voi vierailla kirkon pihapiirissä sijaitsevassa Pläkkyrimuseossa (kohde 26), jossa esitellään Fyrrykyrööksikin kutsutulla paikkakunnalla erityisen suosittua pläkkyrien ammattikuntaa ja sen historiaa. Pläkkyri on etelä-pohjanmaalainen murresana peltisepälle. Fyrry on vähäkyröläinen pellistä valmistettu lelu, jonka ratas pyörii, kun siihen puhaltaa ilmaa putken kautta. Lue lisää Museo Pohjanmaan sivuilta.
Lopulta edessä siintää merenlahti
Vähästäkyröstä jatketaan palaamalla takaisin joen toiselle puolelle ja käännytään vasemmalle Jokivarsitielle (kohde 27). Tie vaihtuu Merikaarrossa Starversbyvägeniksi ja tulee lopulta T-risteykseen tielle 7175. Käännytään oikealle ja jatketaan, kunnes tullaan tielle E8, käännytään siitä oikealle.
Saavutaan Vassorinlahdelle, johon Kyrönjoki lopulta laskee. Lahden kohdalla tien varressa palvelee Tesse’s Cafe (kohde 28). Varsinaisen joen suiston pääsee näkemään kun jatkaa vielä tietä E8 ja kääntyy vasemmalle Vassorintielle. Sen jälkeen käänny vasemmalle Vassorin kylätielle, sitten vasemmalle Bostrandvägenille. Kun tulet rantaan satama-alueelle, näkyy Kyrönjoen suisto vastapäisellä rannalla. E8-tietä jatkettaessa päästään Raippaluodon maailmanperintoalueelle, jolla voi tutustua lisää maankohoamiseen.
Sanna Kok
sisällöntuottaja
Visit Lakeus
